Menu

Suklaan sävyjä -trilogia, osa 1: Natasa liikemaailmassa

Hänen sopusuhtainen, neuhausinruskeaan vintage-leninkiin verhottu vartalonsa lipui aulan poikki kiinnittäen kaikkien miespuolisten työntekijöiden huomion. Tässä naisessa oli tyyliä, sen näki jo kaukaa.
– Voinko auttaa teidät portaat ylös viidenteen kerrokseen? kysyi siltainsinööri Jaatinen ja ojensi toiveikkaana käsivartensa.
– Minä en koskaan kulje portaissa, Natasa vastasi.

Uusi työviikko kansainvälisessä teknologiakonsernissa alkoi tavanomaisen reuhakkaasti. Kiireisimpien sähköpostien jälkeen Natasa istahti työpöytänsä ääreen ja huokasi. Kyllähän Natasa arvosti uraansa ja asemaansa liikemaailmassa, ei siinä mitään, mutta samaan aikaan hän ei voinut olla haaveilematta erinäisistä domestikoiduista toimenpiteistä ja olioista ihan muualla… Onneksi työpäivät kuluivat tässä firmassa tähtitieteellisellä nopeudella.

Lounaalla aamuinen kuvio toistui potenssiin kolme. Toinen toistaan innokkaammat insinöörit piirittivät Natasaa; tuijottivat julkeasti hänen naisellisia muotojaan, tarjoutuivat kantamaan tarjotinta, leikkaamaan leipää ja jopa kuorimaan hänelle mandariinin. Onneksi olen kaikkiruokainen, Natasa ajatteli istahtaessaan voipuneena pöytään.

Miesväen tauoton techtalk vaimeni taustalle, kun Natasan ajatukset pakenivat lapsuuteen. Elämä 5-vuotiaana oli kyllä ihmisen parasta aikaa, hän pohti. Ennen kuin koulu ja sen mukanaan tuomat pyrkimykset muuttivat kaiken. Ja vuodet vierivät. Niin, oli aika, jolloin hänkin oli seilannut turkoosinsinisiä rantavesiä ja sirosti askeltanut mannereurooppalaisten suurkaupunkien satamakatuja. Ne päivät olivat nyt menneet, ja niiden tilalle oli kasvanut uudenlainen unelma.

Natasa ei tietenkään hotkinut ateriaansa loppuun, vaikka paloikin halusta päästä pian töidensä pariin. Ei sinne päinkään. Hän pureskeli viimeisen suupalan kolme neljäsosatahtia tavallista nopeammin.

Photo by Michael Jasmund on UnsplashTehokkaan työpäivän jälkeen Natasan suklaanruskea BMW syöksähti parkkihallin syvyyksistä maan kamaralle. Saatuaan katseensa linjaan horisontin kanssa hän löi jarrut pohjaan.

Pahuksen Jaatinen! Oliko tuon miehen aina pakko tuupata jykevät raaminsa juuri hänen lentoradalleen? Natasa sipaisi Ray-Banit silmilleen ja kaasutti kotiin…

Haluaisitko lukea omaan elämääsi sovitetun romanttisen, scifi- tai jännitysnovellin? Ota yhteys ja kysy lisää.

Have your say

8977